Matkalla 2017: Kauas on pitkä matka -vihdoin olemme perillä kohteessa

Tähän astisen matkan yksi raskaimmista siirtymisistä on takanapäin. Lähdimme upean tähtitaivaan alla ajelemaan Algies Bay:sta aamulla 3 aikaan kohti Aucklandin lentokenttää. Lennon jälkeen suunniteltu siirtyminen Sydneyn lentokentältä rautatieasemalle sai kestää vain pari tuntia, sillä Port Macquarieen menee vain yksi juna päivässä. Junasta myöhästyminen olisi aiheuttanut yöpymisen Sydneyssä ja odottelun seuraavaan päivään. Maahantulotarkastukset vievät aikaa, joten lentomme saisi pysyä suurinpiirtein aikataulussaan. Aucklandissa jännitystä kuitenkin toi kiitoradalle karannut koira, minkä vuoksi kaikki kiitoradat olivat jonkin aikaa suljettuna. Lentomme myöhästyi, mutta samassa suhteessa lentoaika lyheni, joten lopulta laskeuduimme vain 15 min. myöhässä Sydneyn kentälle. Kiitos vähäisen matkatavaramäärän, ehdimme jopa lounaalle ennen junan lähtöä. Sydneystä ehdimme tällä kertaa nähdä vain pikaisesti rautatieaseman ympäristöä. Siellä oli kaduilla aika paljon kodittomia ihmisiä nukkumassa seinien vierustoilla. Toivottavasti näemme parin kuukauden kuluttua parin päivän ajan myös valoisampaa puolta kaupungista.

Junamatkan kuvailulle ei oikein löydy sanoja. Miten näin kehittynyt maa voi olla rautateillä täysin takamailla? Juna kulki alamäessän parhaimmilaan jopa 50 km/h tai siltä se ainakin vaikutti. Lapset pohtivat pyöräilevänsäkin nopeammin. Vastaantulevaa junaa odottaessa siirryimme kaikki matkustajat yhdessä laiturille jaloittelemaan ja pillin vihellyksestä kiltisti takaisin sisälle. Meille junamatka olisi varmasti muuten ollut elämys, mutta kun takana oli jo automatka kentälle ja lento Australiaan, alkoi sekä matkustus- että elämysmitta olla kaikilla aika täynnä.

Uusi-Seelanti jäi muistoihin täydellisenä maana viettää aikaa perheen kanssa. Voimme suositella lomaa siellä ihan jokaiselle. Saimme Pohjoissaarella vierailla vielä lammasfarmilla, missä lapsille opetettiin, miten maan 80 miljoonaa lammasta hoidetaan ja keritään. Näimme myös lammaskoiria täydessä työssä. Kävelyretkellä löysimme kukkulan, mistä maisema avautui aina Aucklandiin asti. Minttu-Maria ja Jussi kokeilivat snorkkelilla etsiä kaloja paikassa, missä meri on niin kirkasta syvälläkin, että kalat on helppo erottaa. Veikan uimamaski ei pitänyt vettä ja Laura tyytyi vain uimaan ja Aino nauttimaan elämästä kuivalla maalla.

Ihmisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus tuli jälleen huomattua. Kun rankkasateiden vuoksi vierailu suomalaistaustaisella olutpanimolla Kaweraussa jäi väliin, niin omistajat lähettivät meille talolle suoraan toimitettuna maistiaiset maan voitokkaista oluista. Tietysti juuri samaan aikaan kaikista päivistä oli posti erehtynyt tuomaan naapurinkin vaatelähetyksen meidän ovelle, minkä Laura onnistui samassa tohinassa avaamaan. Naapuri kuitenkin oli onneksi enemmän kiitollinen rehellisille paketin löytäjille ja palauttajille.

Vaikka olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä jokaiseen majapaikkaamme ja vastaanottoon, pääsi saapuminen Port Macquarieen yllättämään. Väsymyksestä huolimatta lapset innostuivat heille jätetyistä lahjoista ja leluista. Talo on kerrassaan upea. Susan ja Geoff olivat jättäneet kaiken meille enemmän kuin valmiiksi. Veikalle on autoon hommattu turvaistuin, lapsille on isot laatikot legoja ja aurinkorasvaa myöten he ovat meistä huolehtineet. Laura on pitänyt itseään ihmisenä, kuka hallitsee organisoinnin. Tämä talo kuitenkin osoittaa, että paljon on vielä opittavaa. Laitamme talosta kuvia, kunhan ensin saamme omistajilta siihen luvan. Etukäteen ajattelin meidän oman talon olevan liian uusi tällaiseen vaihto-lomailuun. Nyt lähinnä nuo ajatukset nolottavat.

Olemme tänään asettuneet taloksi ja tutustuneet ympäristöön. Rannalle meillä on matkaa vain muutama sata metriä ja pyyhkeen kanssa sinne tänään jo menimmekin. Ranta oli kuitenkin kovan tuulen vuoksi suljettu. Tällä hetkellä sää on pilvistä ja tuulesta huolimatta kostea ja lämmin. Ulos astuessaan huomaa olevansa tropiikissa. Edessä on monta järjesteltävää asiaa. Tyttöjen kouluasiaa selvitämme heti maanantaina menemällä koululle käymään. Täytimme heti Perthiin saapuessamme koulupaperit, mutta kouluun pääseminen tuntuu olevan yllättävän hankalaa. Nähtäväksi jää miten asia ratkeaa. Lauralla ja Jussilla on tiistaina edessään laskentatoimen perusteiden tentti, joten siihen keskitymme muutaman päivän. Onneksi kaikki kurssiin liittyvät tehtävät ovat valmistuneet matkan kuluessa.