Koulua

Arki on alkanut rullaamaan tällä viikolla, kun tytöt aloittivat koulunkäyntinsä. Olemme myös Lauran kanssa käyneet joka päivä koululla ja viettäneet siellä useammankin tunnin. Huomenna pidämme 1-2.lk oppilaille matematiikkapajoja, joten luokkien omat opettajat saavat hetken hengähtää omassa uurastuksessaan.

Opettajan työ on täällä hyvin kontrolloitua. Joka viikosta ja joka oppitunnista tulee olla hyvinkin tarkka kirjallinen suunnitelma annettuna rehtorille jo viikkoja ennen oppitunteja. Tämä kirjallinen työ vie opettajilta tunteja. Välillä myös hyvinkin strukturoidut päivien kulut saattavat näin suomalaisen opettajan silmin näyttää turhan kiireisiltä, hajanaisilta ja sirpaleisilta. 

Lapset käyvät jo kuusivuotiaasta asti 30h viikossa koulua. On mielenkiintoista nyt läheltä sivusta seuraten katsoa, että missä asioissa meidän suomalainen koulujärjestelmämme osoittaa oman tehokkuutensa. Pääsemmehän huomattavasti pienemmillä tuntimäärillä ainakin Pisa-testillä mitattuna jonkin verran parempiin tuloksiin kuin Australia. Juteltuamme pitkään rehtorin kanssa huomasimme tosin, että samansuuntaisia ajatuksia on heillä koulujen ja opettamisen tulevaisuuden suhteen kuin meilläkin.

On mukava olla suomalainen opettaja maailmalla. Menneiden vuosiemme Pisa-menestys on hyvin tiedossa ja koemme koulujemme olevan arvostettuja. Ainon ja Mimman uuden koulun rehtori on osoittautunut hyvin avoimeksi ja aidosti meidän näkemyksistämme kiinnostuneeksi henkilöksi. Hänen kanssaan on mukava jakaa ajatuksia. Tänään hän halusi viedä meidät koulun isompien oppilaiden mukana liikuntatunnilla rannalle opettelemaan surffausta. Oli kyllä hienoa päästä kokeilemaan lajia upeaan ympäristöön! Vähän sama, kuin siellä Suomessa kevätkeleillä auringonpaisteessa hiihtäminen liikuntatunneilla. Voiko olla sen parempaa?

Alla on meidän tyttöjemme ajatuksia ensimmäisistä koulupäivistä. Perjantaina heitä odottaa retki koulun kanssa paikalliseen eläintarhaan, mikäli sää ei muutu Debbie-myrskyn jäljiltä huonoksi myös täällä. Vaikka Suomessa onkin uutisoitu isosta myrskystä Australian tämänpuoleiselle rannikolla, ei myrsky ole meille asti yltänyt. Australia kun on niin iso maa. Myrskyn keskus jäi noin1500-2000km meistä pohjoiseen, onneksi!

Ensimmäinen koulupäivä, aika jännää...

Olemme  päässeet kouluun. Ja nyt haluaisin kertoa teille, mitä olemme tehneet koulussa.

Ensin kerron teille eroista suomalaisen ja australialaisen koulun välillä. 

Täällä tehdään eväät kotona, joka on koululounas. Mukaan saa ottaa myös hedelmän. Hedelmä syodään ennen lounasta. Teen eväät itse, laitan eväisiin yleensä leipää, nachoja, eväspatukan ja keksiä.

Täällä on koulupuvut. Täällä on koulua 9-15 ja kaksi välituntia, välitunnilla minä leikin. Tänään luimme, kirjoitimme ja katsottiin elokuvaa. Perjantaina menemme luokkaretkelle eläintarhaan.Täällä ei ole koulukirjoja ollenkaan. Vaikeinta on ollut se, kun kirjoitetiin viikonlopusta. Ja helpointa on ollut matikka. Kivaa on ollut erityisesti  lukeminen ja liikka. Täällä läksyksi tulee aina matikka ja äidinkieli.

 -Aino-

 Moi, minä olen kakkosluokalla koulussa.  Australian ja Suomen kouluissa on paljon eroja.  Esimerkiksi Australian kouluissa lapsilla on koulupuvut. Meillä on kaksi eri koulupukua. Toinen puku on mekko ja toinen t-paita ja shortsit. Oppilaille kerrotaan mikä puku laitetaan milloinkin. Ja ei saa kouluruokaa vaan pitää olla omat eväät. Koulu alkaa aina yhdeksältä ja loppuu kolmelta. Ja läksyt ovat aina samat eli matikka ja äidinkieli. 

Aina aamuisin kokoonnumme matolle pulpettiemme eteen laulamaan lauluja ja rukoilemaan. Tuntimme ovat aina samat.  Ja koska päivät ovat niin pitkät, niin meillä on aamutuokion jälkeen hedelmähetki. Kun syömme hedelmiä, niin samalla opettajani opettaa meille asioita tai lukee kirjaa. Täällä opettajaa ei kutsuta etunimellä eikä häntä sanota opettajaksikaan vaan rouva ja sukunimi. Englanniksi tietenkin. Minun opettajani on mrs. Fischer. 

Kun tuli välitunnin aika, menin muitten luokkani tyttöjen kanssa ulos jutelemaan ja leikkimään. Vaikka en oikein ymmärtänyt mitä muut tytöt puhuivat. Sitten oli kirjoitustunti. Ja sitten matikkaa. Huomasin, että vaikka muut minun luokkalaiseni olivat aloitaneet koulun vuotta aikaisemmin, he opettelivat vasta kymppipareja. Kivointa koulussa on ollut kaikki tunnit. Tylsintä se, että luokan tytöt puhuvat niin nopeasti etten aina ymmärrä mitä he sanovat. 

-Mimma-

1-2lk oppilaiden rakentamia kolmiulotteisia mehiläisiä suunnitelmineen.

Onnistumisen riemua

Valmiina uusiin kokemuksiin.

Tasapainotreeniä

Melkein jo seisaallaan.

Koulun etupihaa. Noissa puissa on välillä myös koalia, mutta emme ole vielä nähneet niitä.

Veikka löysi välitunnilla kaverin itselleen.

Hiekkarantoja riittää niin, ettei tungoksessa tarvitse olla. Kävelyllä
pitkän ja kuuman koulupäivän jälkeen.

Päivät kuluvat nopeasti

Olemme täällä Australiassa ollessamme kokeneet ja nähneet paljon.  Tässä kuvia parilta viime päivältä. Kävimme sademetsässä kävelyllä. Ja yritimme sinä samana päivänä käydä toisellakin kävelyllä. Mutta reitillä oli niin paljon lepakoita, että vaikka lähellä ollut mies sanoi, että se oli turvallinen, niin emme uskaltaneet mennä sinne. Lepakoita oli tuhansia. Ja koska pelkäsimme, että ne kakkaavat päällemme. No päätimme sitten käydä sellaisella kävelyllä, jossa näimme maalattuja kiviä. Kävimme myös puistossa leikkimässä. Ja poimimassa mansikoita. Leivoimme Ainon kanssa poimimistamme mansikoista kakun. Se oli hyvänmakuinen. Kävimme tänään myös pelaamassa tennistä. Ja uimassa uimahallissa, jossa oli ulkoaltaat. Ja illalla vielä meressä uimassa, jossa menimme lainelaudoilla.    -Mimma- 

Sademetsässä

Puut täynnä lepakoita.

Jokainen saa halutessaan maalata kiven Port Macquarien rannikolle. 

Mansikat on istutettu aika fiksusti täällä? Ei tullut poimiessa selkä kipeäksi.

Isin uimakoulussa.

Tämä uusi harrastus on valtavan mukavaa niin lasten kuin aikuistenkin mielestä.

Jos aallon eteen pääsee juuri oikeaan aikaan on vauhti laudalla melkoinen.

Uusia harrastuksia ja uuteen kouluun

Aurinkoisia terveisiä uusien juttujen ääreltä. Sää on vihdoinkin asettunut ja kaupungin rannat alkavat hiljalleen avautua, kunhan ne on ehditty siistiä ja todeta turvallisiksi.

Kävimme paikallisessa koulussa kyselemässä tyttöjen mahdollisuutta käydä paikallista koulua täällä olomme aikana. Täällä loma-ajat rytmittyvät eri tavalla kuin Suomessa ja kohta on vajaan kolmen viikon loma kouluilla alkamassa. Niinpä tyttöjen kouluaika jää vajaaseen neljään viikkoon.

Julkisella puolella kouluun pääseminen tuntui olemavan alusta alkaen hyvin byrokraattista. Papereita täyteltyämme ja koululla vierailtuamme saimme ohjeen soittaa vastuussa olevaan koulutoimistoon koulumaksujen selvittämiseksi. Kävi ilmi, että väliakaisella turistiviisumilla oleskelevan lapsen koulunkäynti on todella kallista. Tyttöjen koulunkäynti olisi tullut maksamaan pitkälti yli 500 dollaria viikolta. Kun tämän päälle olisi tullut vielä käsittelykuluja, tuntui noin 2500 dollarin kokonaiskustannus turhan suurelta.

Suomessa asuvan ystävämme vinkistä osasimme kääntyä yksityisen koulun puoleen. Soitimme rehtorille ja kävimme tänään koululla vierailulla. Rehtori osoittautui hyvin ystävälliseksi ja avuliaaksi asiamme hoitamisessa. Innostusta lisäsi se, kun hän kuuli myös meidän olevan alakouluikäisten lasten opettajia Suomesta. Suomalaisen koulun maine on täällä korkella. Lopputuloksena oli se, että lapsemme pääsevät heittäytymään australialaiseen koulumaailmaan ilmaiseksi. Ainoastaan koulupuvut tarvitsee heille ostaa (tai halusimme ne ostaa, jäävät sitten muistoksi). Vastineeksi tarjoamme omaa osaamistamme koulun käyttöön. He olivat mm. juuri hankkineet 12 robottia, joiden käyttöönottamiseen ja opetuskäyttöön he kaipasivat vinkkejä. Ehkä osaammekin auttaa heitä siinä asiassa.

Koulupäivät täällä ovat suomalaiseen järjestelmään verrattuna pitkiä. Tytöt aloittavat koulun joka päivä klo 8 aamulla ja päivä päättyy klo 15. On mukava nähdä, kuinka tuo pitkä aika on rytmitetty niin, että pienetkin oppilaat sen jaksavat päivästä toiseen.

Koulu siis alkaa ensi viikon maanantaina. Olemme ehtineet aloitella muitakin harrastuksia täällä Port Macquariessa tällä viikolla. Kävimme hakemassa läheiseltä kirpputorilta koko perheelle tennismailat ja olemme jo käyneet kahteen kertaan läheisellä kentällä harjoittelemassa tennistä sekä viettäneet mukavaa yhteistä aikaa. Liityimme myös Lauran kanssa paikalliselle kuntosalille jäseniksi kuudeksi viikoksi. Hinta oli edullinen ja sali tarjoaa myös hyvin edullisesti lastenhoitoa päivittäin.
Eilen kävimme myös paikallisessa uimaopetusta tarjoavassa maauimalassa arvioituttamassa lastemme uimataidot sopivien ryhmien löytämiseksi. Vaikka lapset hienosti uivatkin, alkaa täällä opetus alkeisryhmästä. Keskeinen kriteeri on ensimmäiseksi oppia oikea hengitystekniikka vapaauinissa, ennenkuin muiden taitojen opettelua harjoitellaan enemmän. Uintikoulu starttaa lapsilla kahden viikon päästä, kun koululaiset ovat lomalla.

Port Macquarie on asukasmäärältään noin Lohjan kokoinen kaupunki. Siihen nähden on yllättävää, kuinka vilkasta elämä täällä on. Meidön salimme on noin Lohjan Aplicon kokoinen salikokonaisuus, ja ainakin eilen se oli tupaten täynnä. Kuntosalin lastenhoitaja kertoi, että täällä on myös kaksi muuta yhtä isoa ja vilkasta salia + muutama pienempi. Myös viikonloppuna paikallinen ostoskeskus kuhisi ihmisiä ja liikenne kaduilla on todella vilkasta. Ehkä me suomalaiset viihdymme enemmän omissa oloissamme täkäläisiin verrattuna?

10e harrastusvälineet voi huoletta jättää taakseen matkan jatkuessa.
Silti niistä ehtii saada paljon iloa täällä.

Tämä lisko oli jäänyt auton alle. Niitä isompia odotellessa..

Lighthouse beach

Tippuiko uimapuvun alaosa aaltoihin?

Puuhastelua rannalla.

Physalia physalis -joka päivä oppii jotain uutta

Oleilumme täällä Port Macquariessa on alkanut sateisissa ja tuulisissa merkeissä. Australian itärannikolle pesiytynyt maatalapaine on tuonut mukanaan vettä jopa kymmeniä senttejä vuorokaudessa. Samalla kovaa puhaltanut tuuli on tehnyt säästä erittäin kurjan. 

Myrskyinen ilma on aiheuttanut sen, ettemme ole vielä päässeet juuri alkua pidemmälle uuden asuinympäristömme kartoittamisessa. Olemme käyneet kahteen kertaan läheisellä rannalla toteamassa, että ranta on suljettu ja uiminen kielletty. Syitä siihen on tällä hetkellä lukuisia. Merenkäynti on kovaa ja rannasta merelle päin vievät virtaukset vaarallisen voimakkaita. Tulvavedet ovat lisäksi tuoneet mukanaan mereen kaikenlaista rojua ja irtosälää. Tänään käydessämme rannalla paikallinen vanhempi nainen tuli lisäksi kertomaan, että vedessä on nyt portugalinsotalaiva -nimistä polttiaseläintä. Rannalta löytyikin paljon tuon inhokin palasia. Lohduttavaa oli kuulla, että ilmiö täällä ei yleensä kauaa kestä ja pian rannan pitäisi olla niistä vapaa.

Eilen vierailimme ihan naapurustossa sijaitsevassa koala-sairaalassa. Tuossa maailman ainoassa lajissaan olevassa sairaalassa hoidetaan erilaisissa onnettomuuksissa loukkaatuneita sekä myös bakteeritulehduksen vuoksi näkökykynsä menettäneitä yksilöitä. Tulemme vierailemaan tuolla varmasti usemminkin, elilinen vierailu kun jäi hyvin lyhytikäiseksi kovan sateen vuoksi. 

Eläimistö on tällä puolella maata osin erilaista verrattuna Perthin seutuun. Täälläkin on kenguruita kyllä, mutta lisäksi siis myös noita koalia. Koalan voi täällä nähdä eukalyptuspuussa missä tahansa. Näköhavaintoa useammin niitä kuulemma kuulee iltaisin muun hälinän hiljennyttyä. Tällöin puissa ruokailevat koalat päästelevät paikallisen miehen sanoman mukaan sikamaisia röhkäisyjä.

Näimme eilen myös ison liskon matkalla rannalta asunnolle päin. Tuo lisko on paikallisittain nimeltään water dragon. Aika pelottavalta se meistä näyttikin, vaikka kuulimme sen olevan pienikokoinen yksilö (lisko oli noin 40cm pitkä). Pikaisella googlettamisella selvisikin, että urokset voivat kasvaa toista metriä pitkiksi. Niitä siis odotellessa..

Olemme käyttäneet sateiset päivät tulevien päivien suunnitteluun. Samalla olemme hämmästelleet asunnon omistajien järjestelmällisyyttä ja pikkutarkkuutta ohjeissa jne. Ei niin pientä esinettä tai laatikkoa olekaan, johon ei olisi siistillä käsialalla kirjoitettu laatikon sisältö tai ohjeistus käyttöön. Onpa niitäkin laatikoita, joissa lukee, että ettehän koske näihin tavaroihin ollenkaan. Helppoa siis olla ja elää täällä majapaikassa!

Suunnittelua ja rouvan meille jättämiä post it -lappuja. Lienee turha mainita, että rouva on ammatiltaan opettaja?

Mausteet ja muut purkit ojennuksessa.

Myös puutarha on särmätty.

Varo tietä ylittävää koalaa!

Yksi potilaista.

Suuria aaltoja rannalla.

Tänään näimme jo auringon ja suuntasimme heti rannalle.

Portugalinsotalaivan rannalle huuhtoutuneita kappaleita.

Värikkäitä papukaijoja on kaikkialla.

Reissukoti nro 6.