Kone Havaijin paratiisisaarelta laskeutui Pohjois-Amerikan länsirannikolle illansuussa. Laskeutuminen jäi mieleen poikkeuksellisen vaappuvana, vaan hyvin lopulta taas kerran maahan tultiin. Vastassa lentokentällä oli kolea ilma kylmine tuulineen.
Olimme saaneet hotellilta ohjeet kentältä sinne siirtymiseksi. Ensiksi metro ja sitten noin kilometrin siirtymä bussilla. Ajattelimme, että kun olemme noin keskustassa ja matka on lyhyt, niin voimme hyvin kävelläkin pitkän lennon päätteeksi. Todella kovaääninen metro vei meidät Civil Centerin asemalle, josta putkahdimme maanpinalle keskelle suurkaupungin iltaelämää. Koska kaikilla oli nälkä, kävimme viereisestä Burger Kingistä hakemassa pikaisesti iltapalaa mukaan. Jo sisällä huomasimme, että ympäristö ei ehkä olisi paras mahdollinen lapsiperheen iltakävelylle monine makalaukkuineen. Ajatus vahvistui, kun pari korttelinväliä kuljettuamme joka puolella oli pelkästään kodittomia, jotka olivat kömpineet esiin katujen varsilta. Niinpä päädyimme kysymään erään talon sisäänkäyntiä vartioineelta vartijalta, mikä olisi paras reitti hotellille. Ilmiselvästi se ei ollut kartan mukaan lyhin noissa olosuhteissa.
Ystävällinen vartija totesikin, että juuri tämä alue San Fransiscosta ei ole todellakaan parasta seutua liikkua kävellen tähän aikaan. Niinpä hän kutsuikin Uberin paikalle, joka saapui parissa minuutissa. Auton ikkunasta ajon aikana selvisikin, että lähes koko matkan hotellille oli kadulla enemmän ja vähemmän epämääräistä porukkaa ja paljon. Hotellille saavuttuamme selvisi myös, että vartija olikin maksanut meidän matkamme samalla jo tilatessaan. Äärimmäistä ystävällisyyttä karujen olosuhteiden keskellä! Opimme jatkoa silmällä pitäen, että täytyy todella tuntea seutu, jos aikoo ilta-aikaan siellä liikkua..
Hyvin nukutun yön ja hotelliaamiaisen jälkeen suuntasimme kiertämään kaupungin nähtävyyksiä. Ensimmäiseksi kaapelivaunuilla kohti satama-aluetta. Muutama muukin jonotti noita kaapelikärryjä, mutta matka oli jonottamisen arvoinen. Kiersimme rantaa-aluetta ja kävimme suklaatehtaalla syömässä herkullisen jäätelön. Matkalla varsinaiselle satama-alueelle kävimme katsastamassa maailman kauneimmaksi kaduksikin tituleeratun Lombard Streetin mutkineen ja kukkineen. Sitten satamaan ja kuuluisalle laituri 39:lle katsomaan San Franciscon rantaan muuttaneita merileijonia. Ihmeellisten otusten katseleminen oli huvittavaa, kun merileijonat tuntuivat välillä taistelevan paikastaan ponttooneilla aivan kuin meidän tytöt auton takapenkillä. Satamasta suunta Coit Towerille ja hissillä ylös katselemaan ympärillä olevaa kaupunkia. Mieleen jäi suuret korkeuserot sekä se, että Alcatrazin vankilasaari oli yllättävänkin lähellä kaupunkia. Hotellille palattiin pitkän ja paljon kävelyä sisältäneen päivän päätteeksi Chinatownin kautta. Ja jotta opiskelukaan ei unohtuisi, niin Lauralla illan kruunasi rahoituksen tentti haastavine laskuineen.
Seuraavana aamuna nousimmekin aikaisin ja tavarat pakattuamme siirryimme parin korttelin päähän hakemaan vuokra-autoa loppuloman ajaksi. Pikkuisen etukäteen jännitti lähteä ajelemaan keskelle suurkaupunkia. Etenkin kun ratti oli taas sitten viimeisten ajokokemusten jälkeen hypännyt takaisin "oikealle" puolelle eli vasemmalle. Lisäksi mittaristo ja nopeusrajoitukset olivat maileina eikä kilometreinä. Alle tällä kertaa automaatti Hyundai Sonata parin litran bensakoneella. Auto oli riittävän tilava, hiljainen ja mukava ajaa. Niinpä suunta kohti Golde Gatea ja siitä yli eteenpäin kohti pohjoista.
Ajomatka Golden Gatelle sujui hyvin, täytyy kyllä antaa pisteet jenkkien kuapunkisuunnittelulle sekä ajokulttuurille. Pysähdyimme tekemään käveyretken läheiselle kukkulalle, josta aukeaa hienot maisemat sillan yli ja kohti kaupunkia.
Siirtyminen seuraavaan kohteeseen Sea Ranchille sujui hyvin, joskin loppumatkasta oli liikenne hidasta mutkikkaiden rannikkoteiden sekä tietöiden vuoksi. Perillä odotti taas kerran hieno kesähuvila porealtaineen meidän käyttömme. Kävimme jo matkan aikana ihastelemassa kevään kukkaloiston ja karujen rannikkomaisemien upeaa kontrastia. Olimme selvästi siirtyneet luonnoltaan upeaan paikkaan,
Seuraavat kaksi päivää vietimmekin tutustumalla kävellen ympäristöömme. Kyseessä on siis rannikolle rakennettu noin 20km matkalle sijoittua yksityinen kompleksi, jossa ihmiset omistavat huvilansa itse. Tämän lisäksi maksetaan vuosimaksua, joka kattaa alueen vartioinnin sekä yhteisten virkistysaluieiden (uima-altaat, tenniskentät jne.) kustannukset. Alueella ei saa ajaa eikä liikkua ilman henkilökohtaista kulkulupaa. Sitä meiltä kyseltiinkin jo heti ensimmäisenä päivänä saavuttuamme.
Kauniiden maisemien lisäksi alueen eläimistö on tehnyt vaikutuksen. Täällä on paljon kauriita joka puolella. Lisäksi pihassamme on vierallut kettu pariin kertaan. Komeat isot linnut, joita taivaalla lentelee ajoittain todella paljon, paljastuivat korppikotkiksi. Sen lisäksi meren rannalla olemme nähneet pelikaaneja ja muita lintuja hyvin lähellä lentämässä. Merestä löytyy hylkeitä ja valaita. Kyllä, nyt niitä valaita sitten löytyi! Kävimme tänään toisen retken rannalla kiikareilla varustettuna valaita etsimässä. Jo 10min tiirailun jälkeen pölähti ilmaan vesisuihkuja. Kiljuminen ja innostuminen oli suurta, kun selvisi, että vierestämme oli kuin olikin uimassa kaksi valasta. Valaat olivat todennäköisesti harmaavalaita. Täällä voi myös nähdä sinivalaita ja ryhävalaita.
Kyllä kannatti tulla! Nyt jatkamme luonnon ja meren ihailua vielä parin päivän ajan ennen Los Angelesiin siirtymistä. Huominen aamu menee kuitenkin Suomen välieräpeliä jännittäessä!
 | 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti