Aloha!

Aloha!

Havajilainen rento meininki näkyy katukuvassa. Turistit ovat vallanneet ainakin Oahun saaren ja Waikiki-beach on täynnä auringonpalvojia ja uimareita sekä tietysti surffareita. Saarta kutsutaankin surffaajien paratiisiksi etenkin aloittelijoille, sillä aallot ovat rauhallisia ja leveitä. Ehkä tämä laji olisi meillekin sopinut tällä saarelle paremmin? Australiasta tullessa on vaikea löytää syitä sille, miksi haluaisin juuri lomailla Havajilla. Turkoosi meri on kyllä todella kaunis ja muutenkin saari tuntuu täyttyvän kirkkaista väreistä. Kukkia on paljon ja ne ovat toinen toistaan viehättävämpiä. Palvelun taso on kuitenkin kaukana Australian ystävällisyydestä ja hintataso hipoo pilviä. Täällä maitolitra maksaa jo melkein 4 euroa. Hyvänä esimerkkinä palvelusta kertoo viimeinen päivämme Sydneyssä. Opal-korttiemme limitti ei olisi riittänyt lauttamatkaan, mutta tarkastaja päästi meidät portista läpi ja toivotti hyvää matkaa. Saapuessamme Honolulun lentokentälle pitkän lennon jälkeen kello 7 aamulla astuimme täysin tyhjään bussiin. Meillä ei ollut tasarahaa kuljettajalle, joten hän ei ottanut meitä kyytiin vaan kehotti rikkomaan rahaa ja odottamaan seuraavaa bussia.

Päivät Oahun saarella ovat kuitenkin sujuneet leppoisasti. Merivesi on lämmintä ja lämpötila 30 asteen paikkeilla joka päivä. Kellojen siirtäminen hurjat 20 tuntia taaksepäin väsytti onneksi vain ensimmäisenä päivänä. Sen jälkeen koko perhe on saanut hyvin rytmistä kiinni. Olemme tyytyneet melko vähäiseen nähtävyyksien katseluun ja valinneet kohteiksemme saaren tunnetuimmat nähtävyydet. Nämä ovat sammunut tulivuori Diamond Head sekä tietysti Pearl Harbor. Näkymät Diamond Headin huipulta olivat kyllä mahtavat, mutta kiipeäminen sinne tässä helteessä oli raskasta. Pearl Harbor palautti mieleen toisen maailmansodan tapahtumia ja mukavan historian tunnin saivat lapsetkin vierailumme aikana. Veikka tosin epäili näkevänsä painajaisia nähtyään tapahtumista kertovan videopätkän ennen laiva-ajelua muistomerkille. Muistomerkki on rakennettu juuri siihen paikkaan, mihin Arizona-laiva miehistöineen on uponnut.

Turistit vaihtunevat tiuhaan tällä saarella koko vuoden ympäri. Kuitenkin jokaisella kävelyretkellä tulee vastaan sellaisia henkilöitä, joiden ”parasta ennen” -päiväys turistina on mennyt jo aikoja sitten. Nämä rantakaduilla makoilevat ja puistot täyttävät ikisurffarit (tai entiset sellaiset) rikkovat hieman saaren rauhaa. Hassu juttu muuten on se, että paikallinen McDonald’s näyttää halvalla aamukahvilla (1 dollari puolen litran kahvista) houkuttelevan myös nämä liikenteen herättämät sankarit omalle kupposelleen.

Meidän aikamme saarella päättyy kuitenkin huomenna, eikä aikomus ole jäädä pidemmäksi aikaa tänne hengailemaan. Havaiji tarjosi meille mukavan miniloman reissumme varrella, mutta suunta siis kohti uusia tuulia. Yhä edelleen on valaat tältä porukalta näkemättä, ehkä Kalifornian rannikolla tärppää? Tosin tulevan majoituksemme isäntä epäili, että saattaa olla turhan myöhä nähdä valaita sielläpäin. Australiassa liian aikaisin ja Kaliforniassa liian myöhään. Hankalia nähtäviä siis!

Mahalo Hawai'i !

(Ensin muutama kuva vielä Sydneystä.)

Blanca -ravintolassa emme tavanneet itse mestaria, mutta liikekumppanin ja pääkokin Samuel Colen.

Australian ehkä kuuluisin ranta -Bondi beach.

Täältäkin löytyi kaunis kävelyreitti merenrantoja seuraillen.

Ainon nimipäiväjäätelöt Sydneyssä.

Waikiki-beach, Havaiji.

Asuntomme ei vastaa upeita kotimajoituksia, mutta sopii hyvin muutaman päivän lomailuun.

Taustalla Diamond Head.

Lajia emme tiedä, mutta nokka oli tällä linnulla valtava.

Toinen outolintu.

...Ja kolmas, mutta erittäin kaunis ja värikäs sellainen.

Näkymiä Diamond Headin huipulta.

Honolulu, etualalla Waikiki.

Tänä vuonna sain äitienpäivälahjatkin englanniksi 💓

Havaiji tunnetaan kukkaköynnöksistään, Lei, jotka tehdään temppelipuiden kukista. Kuvassa on valkotemppelipuun kukkia. 

Pearl Harbor. 

Lautalla kohti Arizona-sotalaivan uppoamispaikkaa ja muistomerkkiä.

Emme päässeet tänään kovan tuulen vuoksi nousemaan merkille, mutta kiersimme läheltä sen alla lepäävän laivan lukuisine merimiehineen.  

Iltauinnilla ja katsomassa auringonlaskua.

Tästä eteenpäin tulevien uimavesien lämpötila on jyrkästi laskusuunnassa. 

Vaikka reissua on takana jo 3,5 kuukautta, niin vielä jaksaa toisen jutut naurattaa.

Ainakin jos kuvaajana on Veikka.