Matkalla 2017: toukokuuta 2017

Uskomattoman reissumme viimeinen päivä alkaa olla kääntymässä illaksi. Paljon on koettu ja nähty ja kliseisesti voisimme todeta, että päivääkään emme vaihtaisi pois. Matka on ollut jokaisen euron arvoinen.

Los Angeles pääsi perheemme kuitenkin yllättämään ja näin viimeisenä päivänä Laura ainakin on sitä mieltä, että ei suosittelisi tätä paikkaa kenellekään perheelle lomakohteeksi. Etäisyydet paikasta toiseen ovat ajassa mitattuna liian pitkiä, eikä autossa istumiselta oikein voi välttyä. Seitsemänkaistaiset moottoritiet vaativat sekä kuljettajalta että kartanlukijalta täyden keskittymisen. Kuitenkin ajo sujuu, kun pääsee oikeaan rytmiin (140km/h). Kaasu pohjassa vain ja puolelta tai toiselta muiden eteen. Lapset ovat olleet myös flunssassa nyt viimeisen viikon aikana, mikä on osaltaan vaikuttanut siihen, että emme ole edes yrittäneet nähdä kaikkia meille suositeltuja paikkoja.

Trishan ja Garyn hieno talo kukkulalla merinäköaloin on kuitenkin tarjonnut meille ihanan rentouttavan majapaikan kaupungin vilinän ulkopuolella. Talolta matkaa Los Angelesin hienoille nähtävyyksille on ruuhkasta riippuen tunti tai puolitoista. Vieressä sijaitsevat outlet- myymälät ovat auttaneet myös lomakassan kulutuksessa ja onnemme onkin, että huomisella Norwegianin lennolla käsimatkatavaraa saa olla jokaisella 10kg. Tämä antaa meille jokaiselle kolme lisäkiloa. Kiitos Norwegianin meidän ei tarvitse huomenna kulkea turvatarkastuksesta läpi päällämme kolme takkia ja kahdet kengät sekä taskut täynnä Suomen kaupoista kuulemma loppuneita Spinnereitä.

Kaikista upeimpina muistoina mieleen on jäänyt kaikki matkalla tapaamamme uudet ihmiset. Meidät on otettu jokaisessa paikassa todella hienosti vastaan. Parasta vielä se, että saamme tavata Suomessa näistä ihmisistä osan. Myös luonto kasveineen ja eläimineen on ollut uskomaton. Emme olisi etukäteen voineet kuvitellakaan, miten paljon pääsemme reissun aikana näkemään meille vieraita eläimiä. Lapset ovat olleet kiinnostuneita kävelyretkistä varmasti juuri sen vuoksi, että katseltavaa ja ihmeteltävää on riittänyt niin paljon.

Summa summarum:

9 lentoa on takana ja kaksi edessä
6 asunnonvaihtoa ja Suomeen saamme vastavieraita 4
Airbnb majoituksia meillä on ollut Singaporessa ja Havajilla
hotellissa yövyimme Dubaissa, San Franciscossa sekä matkalla Los Angelesiin
kouluvierailuja olemme tehneet 3
opintopisteitä yhteensä 42
reissukassassa jäljellä vielä 250e

Seuraavan blogin aihe voisi olla se, miten Liljan perhe suunnittelee majoittuvansa ystävien nurkissa, kun kaikki nämä ihmiset tulevat vastavierailulle Suomeen J

Point Arenan majakka.

Hylkeiden leikkiä meressä oli hieno katsella.

Pelikaaneja olemme nähneet rannikolla paljon.

Sea Ranch:n uima-altaat olivat kuin yksityisesti meille varattuja. Vielä ei ollut turistisesongin aika.

Thank you Wyman and Karen for sharing this beautiful spot with us!

Suomalaissyntyisen Hilla Ahvenaisen kahvila Californian rannikolla.

Wyman and Karen-> you should visit this lovely coffee-house! Or have you already done that?

Rannikkotie nro.1 oli matkalla Los Angelesiin "hieman" sumuinen. Tie on niin mutkainen, että kaikilla meillä tuli automatkalla huono olo.

Loppumatkan San Franciscosta Los angelesiin ajoimme turvallisesti täysin suoraa highway 5:sta. Matkalla ei ollut mitään nähtävää, mutta siirtyminen oli nopeaa.

Varasimme matkan puolivälistä onneksi yön motellissa. Motelli oli kuin suoraan jenkkien kauhuleffoista, mutta yö sujui rauhallisesti. Ruuhkat sekä San Francisccossa että Los Angelesissa olivat niin pahoja, että ajoaikaa tuli lisää monta tuntia.

Anahein Ducks -joukkueen kotikenttä Honda Center. Meillä oli liput Ducks vs. Nashville Predators peliin, mutta peliä ei pelattu sillä Predators ratkaisi voitot aikaisemmin hyväkseen. Harmillinen juttu meidän kannalta. Olisi ollut hienoa päästä peliin!

7-kaistaisella moottoritiellä pienikin kartanlukijan virhe on ratkaiseva.

Pieni lintututtavuus.

Garyn ja Trishan koti.

Trisha työskentelee opettajana kyseisellä koululla ja pääsimme tutustumaan kouluun.

Oppilaiden oma puutarha. Arvatkaapa kollegat Suomessa kuka hoitaa puutarhaa loma-aikoina?

Vatasen Samin käytetty maila olisi kustantanut 350$.

Downtown Disney Disneylandin kupeessa.

Yhteinen illallinen Trishan ja Garyn luona heidän toisessa kodissaan. Welcome to Finland Trisha and Gary!

Laguna beach.

Teemu Selänteen Steak house Laguna Beachilla. Valitettavasti ravintola oli niin suosittu, että pöytävaraukset olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin.

Californian rannikolla on paljon haita. Surffareita ja uimareita ei juuri rannalla tästä syystä näkynyt.

Lasten tekemä hai rannalla. Eläviä emme nähneet.

Los Angeles Kingsien kotikenttä Staples Center. Tämä halli sijaitsee aivan Los Angelesin keskustassa.

Wayne Gretzky + joku vähemmän tunnettu jääsählääjä.

Chris Cornell in memoriam.
Audioslave - Be yourself

Hollywood-kyltti siintää kauempana.

Hollywoodissa Walk of Famella riitti menoa ja mekkalaa.

Monta kuuluisaa nimeä jäi jalkoihin, parista ehti kuitenkin räppäämään tungoksessa kuvan.

Beverly Hills oli kaunis ja rauhallinen alue, jolla oli mukava ajella.

Rodeo Drivella ajelulla.

Kone Havaijin paratiisisaarelta laskeutui Pohjois-Amerikan länsirannikolle illansuussa. Laskeutuminen jäi mieleen poikkeuksellisen vaappuvana, vaan hyvin lopulta taas kerran maahan tultiin. Vastassa lentokentällä oli kolea ilma kylmine tuulineen.

Olimme saaneet hotellilta ohjeet kentältä sinne siirtymiseksi. Ensiksi metro ja sitten noin kilometrin siirtymä bussilla. Ajattelimme, että kun olemme noin keskustassa ja matka on lyhyt, niin voimme hyvin kävelläkin pitkän lennon päätteeksi. Todella kovaääninen metro vei meidät Civil Centerin asemalle, josta putkahdimme maanpinalle keskelle suurkaupungin iltaelämää. Koska kaikilla oli nälkä, kävimme viereisestä Burger Kingistä hakemassa pikaisesti iltapalaa mukaan. Jo sisällä huomasimme, että ympäristö ei ehkä olisi paras mahdollinen lapsiperheen iltakävelylle monine makalaukkuineen. Ajatus vahvistui, kun pari korttelinväliä kuljettuamme joka puolella oli pelkästään kodittomia, jotka olivat kömpineet esiin katujen varsilta. Niinpä päädyimme kysymään erään talon sisäänkäyntiä vartioineelta vartijalta, mikä olisi paras reitti hotellille. Ilmiselvästi se ei ollut kartan mukaan lyhin noissa olosuhteissa.

Ystävällinen vartija totesikin, että juuri tämä alue San Fransiscosta ei ole todellakaan parasta seutua liikkua kävellen tähän aikaan. Niinpä hän kutsuikin Uberin paikalle, joka saapui parissa minuutissa. Auton ikkunasta ajon aikana selvisikin, että lähes koko matkan hotellille oli kadulla enemmän ja vähemmän epämääräistä porukkaa ja paljon. Hotellille saavuttuamme selvisi myös, että vartija olikin maksanut meidän matkamme samalla jo tilatessaan. Äärimmäistä ystävällisyyttä karujen olosuhteiden keskellä! Opimme jatkoa silmällä pitäen, että täytyy todella tuntea seutu, jos aikoo ilta-aikaan siellä liikkua..

Hyvin nukutun yön ja hotelliaamiaisen jälkeen suuntasimme kiertämään kaupungin nähtävyyksiä. Ensimmäiseksi kaapelivaunuilla kohti satama-aluetta. Muutama muukin jonotti noita kaapelikärryjä, mutta matka oli jonottamisen arvoinen. Kiersimme rantaa-aluetta ja kävimme suklaatehtaalla syömässä herkullisen jäätelön. Matkalla varsinaiselle satama-alueelle kävimme katsastamassa maailman kauneimmaksi kaduksikin tituleeratun Lombard Streetin mutkineen ja kukkineen. Sitten satamaan ja kuuluisalle laituri 39:lle katsomaan San Franciscon rantaan muuttaneita merileijonia. Ihmeellisten otusten katseleminen oli huvittavaa, kun merileijonat tuntuivat välillä taistelevan paikastaan ponttooneilla aivan kuin meidän tytöt auton takapenkillä. Satamasta suunta Coit Towerille ja hissillä ylös katselemaan ympärillä olevaa kaupunkia. Mieleen jäi suuret korkeuserot sekä se, että Alcatrazin vankilasaari oli yllättävänkin lähellä kaupunkia. Hotellille palattiin pitkän ja paljon kävelyä sisältäneen päivän päätteeksi Chinatownin kautta. Ja jotta opiskelukaan ei unohtuisi, niin Lauralla illan kruunasi rahoituksen tentti haastavine laskuineen.

Seuraavana aamuna nousimmekin aikaisin ja tavarat pakattuamme siirryimme parin korttelin päähän hakemaan vuokra-autoa loppuloman ajaksi. Pikkuisen etukäteen jännitti lähteä ajelemaan keskelle suurkaupunkia. Etenkin kun ratti oli taas sitten viimeisten ajokokemusten jälkeen hypännyt takaisin "oikealle" puolelle eli vasemmalle. Lisäksi mittaristo ja nopeusrajoitukset olivat maileina eikä kilometreinä. Alle tällä kertaa automaatti Hyundai Sonata parin litran bensakoneella. Auto oli riittävän tilava, hiljainen ja mukava ajaa. Niinpä suunta kohti Golde Gatea ja siitä yli eteenpäin kohti pohjoista.

Ajomatka Golden Gatelle sujui hyvin, täytyy kyllä antaa pisteet jenkkien kuapunkisuunnittelulle sekä ajokulttuurille. Pysähdyimme tekemään käveyretken läheiselle kukkulalle, josta aukeaa hienot maisemat sillan yli ja kohti kaupunkia.

Siirtyminen seuraavaan kohteeseen Sea Ranchille sujui hyvin, joskin loppumatkasta oli liikenne hidasta mutkikkaiden rannikkoteiden sekä tietöiden vuoksi. Perillä odotti taas kerran hieno kesähuvila porealtaineen meidän käyttömme. Kävimme jo matkan aikana ihastelemassa kevään kukkaloiston ja karujen rannikkomaisemien upeaa kontrastia. Olimme selvästi siirtyneet luonnoltaan upeaan paikkaan,

Seuraavat kaksi päivää vietimmekin tutustumalla kävellen ympäristöömme. Kyseessä on siis rannikolle rakennettu noin 20km matkalle sijoittua yksityinen kompleksi, jossa ihmiset omistavat huvilansa itse. Tämän lisäksi maksetaan vuosimaksua, joka kattaa alueen vartioinnin sekä yhteisten virkistysaluieiden (uima-altaat, tenniskentät jne.) kustannukset. Alueella ei saa ajaa eikä liikkua ilman henkilökohtaista kulkulupaa. Sitä meiltä kyseltiinkin jo heti ensimmäisenä päivänä saavuttuamme.

Kauniiden maisemien lisäksi alueen eläimistö on tehnyt vaikutuksen. Täällä on paljon kauriita joka puolella. Lisäksi pihassamme on vierallut kettu pariin kertaan. Komeat isot linnut, joita taivaalla lentelee ajoittain todella paljon, paljastuivat korppikotkiksi. Sen lisäksi meren rannalla olemme nähneet pelikaaneja ja muita lintuja hyvin lähellä lentämässä. Merestä löytyy hylkeitä ja valaita. Kyllä, nyt niitä valaita sitten löytyi! Kävimme tänään toisen retken rannalla kiikareilla varustettuna valaita etsimässä. Jo 10min tiirailun jälkeen pölähti ilmaan vesisuihkuja. Kiljuminen ja innostuminen oli suurta, kun selvisi, että vierestämme oli kuin olikin uimassa kaksi valasta. Valaat olivat todennäköisesti harmaavalaita. Täällä voi myös nähdä sinivalaita ja ryhävalaita.

Kyllä kannatti tulla! Nyt jatkamme luonnon ja meren ihailua vielä parin päivän ajan ennen Los Angelesiin siirtymistä. Huominen aamu menee kuitenkin Suomen välieräpeliä jännittäessä!

Golden Gaten silta on San Franciscon tunnusmerkki ja suosittu turistikohde. Valmistuessaan (1937) silta oli maailman pisin riippusilta. Golden Gaten silta on kuuluisa itsemurhien tekopaikka. Virallinen tilasto on jo lopetettu vuonna 1995, jolloin luku lähestyi tuhatta. Vastaava hyppiminen Sydneyn Harbour-sillalta oli estetty korkeilla kaltereilla ja sen päälle viritetyllä piikkilangalla.

Kaapelivaunu

Matkalla hirvitti, että pitäähän jarrut varmasti! Laura olisi tällä kukkulalla halunnut jäädä pois kyydistä. Pudotus alas oli hurja ja kuljettajamme kehotti pitämään tiukasti kiinni.