Jokaisen kello käy omaan tahtiin

Olemme viimeisen vajaan kolmen viikon aikana tutustuneet australialaiseen elämäntapaan kukin omalla tavallamme. Aino on sitä mieltä, että ilta ei tule ellei hän ole syönyt kahta pääruokaa. Minttu-Maria ja Veikka pitävät lukua siitä, ovatko he varmasti ehtineet uida aamulla, päivällä ja vielä illalla. Lapsille myöskään ilta ei tule, ellei jäätelöä ole syöty vähintään kahdesti.

Minun ja Jussin kello näyttää aamulla urheilua, päivällä opiskelua ja nähtävyyksiä, mutta iltapäivän kello on mielenkiintoinen. Täällä kello 16 on beer a clock, mikä tarkoittaa että on aika avata päivän ensimmäinen olut. Tämän jälkeen kaikki päivän varsinaiset työt on tehty ja on aika ottaa rennosti. Talon asukkaan rentoutuvat lasillisen ääressä silmin nähden ja olemme saaneet viettää monta uskomattoman rentoa ja lämminhenkistä iltaa yhdessä rupatellen.

Vierailimme Perthin kasinolla.

Erityisesti viime päivien helteiden aikana olemme odottaneet olutkellon kilahdusta ja joutuneet skippaamaan sekä urheilun että kaiken muun liikuntaan liittyvän, uintia lukuunottamatta. Kello ei helteestä huolimatta kuitenkaan kilise ennen aikojaan, vaan toimii erittäin luotettavasti.

Erittäin hieno kokemus oli meloa tekojärvellä Ferguson- kukkuloilla.

Lapset pyytämässä rapuja Robin kanssa. 

Pienimmät ravut heitettiin takaisin kasvamaan. 

Saaliin valmistusta lounaaksi. 

Viikonlopun saimme viettää Maureenin ja Robin kanssa heidän farmillaan. Perheemme tutustui melontaan ja ravun pyyntiin. Lapset nauttivat aikuisten ohella melonnasta hurjasti ja jokainen meistä uskaltautui melomaan yksin. Perheen kuopus hämmästytti jälleen taidoillaan ja päättäväisyydellään. Kävimme myös katsomassa luonnon delfiinejä paikassa, missä delfiinit usein tulevat rantaan. Lauantaina delfiini -kellomme oli epävireessä, mutta sunnuntaina saavuimme paikalle juuri oikeaan aikaan.

Nämä delfiinit on kuvattu Intian valtameren rannalla, täysin luonnollisissa oloissa. 

Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan. Kukaan perheestä ei varsinaisesti haluaisi lähteä valmiiden lihapatojen, altaan ja lämpimien ilmojen ääreltä pois, mutta seikkailu jatkuu. Odotamme mielenkiinnolla mitä Uusi-Seelanti meille tarjoilee.

Päätoiminen opiskelija

Päivät vierivät aika nopeasti, mutta kyllä niiden aikana jotakin ehtii aina puuhatakin.

Laura on pidempään ollut opintovapaalla suorittamassa omia opintojaan, ja opiskelemisen vaatimat rutiinit jne. ovat hänelle tutumpia. Aloitin itse nyt kuun alussa omat opiskeluni ja viimeisen viikon ajan olen oikeasti jo tehnyt töitä opintojeni edistymisen eteen. Opiskelen Itä-Suomen avoimessa yliopistossa laskentatoimen perusopintoja. Valitsin nuo opinnot siksi, että ne pystyy tekemään kokonaisuudessaan verkko-opintoina ja että laskentatoimi on jossakin määrin kiinnostanut aiemminkin. Yhtenä valintakriteerinä oli myös löytää sellaiset opinnot, joista etukäteistietämys on täysi nolla. Tällä tavoin halusin haastaa itseäni kehittämään opiskelutaitojani.

Suoritamme nyt Lauran kanssa molemmat laskentatoimen perusteiden kurssia, joka perehdyttää kirjanpidon perusteisiin aika laajasti. Opintohin kuuluu neljän etätehtävän palautus sekä verkkotentti maaliskuun loppupuolella. Minulla tämä kurssi on perusta muille opinnoille, Lauralle ehkä enemmän jonkinlainen sivupolku/laajennusosa omiin opintoihinsa.

Täytyy myöntää, että kurssi on todellakin ollut haastavaa! Nyt ei millään tieteenala-jargonilla teekään yhtään mitään. Pitää oikeasti ymmärtää asiat teoriassa sekä myöskin käytännössä. Excel on tullut tutuksi sekä monet termit kuten; per, an, debet, kredit, taseyhtälö, vientilauseke, suoriteperuste...
Totesimme molemmat, että näissä opinnoissa joutuu todella näkemään vaivaa sekä uhraamaan työtunteja opintopisteidensä eteen. Tällä hetkellä siis päätoiminen opiskelija ja sivutoiminen lomailija!

Vaan olemme me ehtineet toki muutakin tehdä kuin opiskella. Olemme mm. käyneet pariin kertaan hienolla Cottesloen uimarannalla sekä tutustuneet Fremantlen kaupunginosaan. Cottesloe oli jossakin rankkauksessa valittu Australian uimarantojen 10 parhaan joukkoon, ja kyllähän siellä viihtyikin. Meitä ei enää häirinnyt edes vähän väliä rannikon yläpuolella pörränneet kopterit, jotka partioivat haiden varalta. Näillä rannikoilla on useita uimareita/surffareita joutunut hain kanssa tekemisiin. Rob kuitenkin kertoi, että lähes poikkeuksetta tuolloin on menty liian kauas rannasta kokeilemaan onneaan.

Lähes täysi

Tytöt ihastelemassa auringonlaskua Cottesloessa.

Sinne se humpsahti!

Cottesloe illalla

Veikka ihmettelemässä menoa

Eläimiä kuljetetaan elävinä teurastettaviksi. Fremantlen satama.

.

Fremantlen vankilan historia kiinnosti lapsia.

Päiväkahvit Fremantlenissa.

Dinosaurukset

Spinosaurus eli olkalisko oli suurin lihaa syövä dinosaurus.
Spinosaurus oli 16-18 metriä pitkä. Ja se oli 6 metriä korkea ja painoi noin 8-9 tonnia.
Spinosauruksen kallo oli noin 2,5 metriä pitkä eli suurempi kuin tyrannosauruksen.
Suuri purje oli 2 metriä korkea ja tarkoitus oli ehkä tehdä vaikutus kilpailijaan.

spinosaurus

Spinosaurus oli ja on suurin petodinosaurus, jota voi verrata valaaseen.
Spinosaurus eli 100-90 miljoonaa vuotta sitten.
Nykyisen Afrikan pohjoispuoliskolla.
Krokotiilimäinen pitkä ja voimakas kallo.selässä oli purje.omituisinta oli,että sen hampaat oli pitkät ja suorat. Toisin kuin muilla dinosauruksilla spinosauruksella ei ollut muita vihollisia kuin toinen spinosaurus.

-Aino-

Koala

Tämä on esitelmäni Koalasta. Koala syö eukalyptuspuun lehtiä. Mutta koska jotkut lehdet ovat myrkyllisiä, niin se kykenee syömään vain osien eukalyptuspuulajien lehtiä. Koala elää metsäisillä alueilla Australian itä- ja eteläosissa. Koala on väriltään harmaa ja vatsa vaalea. Koalan tunnistaa helposti kookkaasta kuonosta ja myyrämäisestä olemuksestaan. Koala on pääsääntöisesti yöeläin. Ja elää yleensä puissa, mutta se saattaa laskeutua välillä maahan esimerkiksi silloin, kun se vaihtaa puusta toiseen.

Maassa se kävelee liikuttamalla vuorotellen vastakkaisten jalkojen etu- ja takajalkoja. Kun taas juostessa se tapahtuu niin, että molemmat etujalat ja takajalat osuvat maahan vuorotellen. Koala osaa uida, mutta se ei ole koalan yleinen liikkumatapa. Koala ui vain, jos sen on pakko. Koska koala syö vain eukalyptuspuun lehtiä, jotka ovat vähäravintoisia ja vaikeasti sulavia, niin Koala nukkuu 20 tuntia päivässä. Olimme jonkun aikaa sitten sellaisessa eläinpuistossa, jossa sain pitää 7 kuukautta vanhaa koalaa. Se oli tosi pehmeä ja pieni.

-Mimma-

Arkea Perthissä

Olemme saaneet viettää muutaman todellisen hellepäivän Perthissä. Hiki valuu jo istuessa, joten mitään ihmeellistä emme ole saaneet aikaan. Lapset viihtyvät uima-altaassa ja omissa leikeissään yllättävän hyvin. Eilen vierailimme kaupungin lähellä isossa puistossa. Sieltä aukeaa upeat maisemat kaupungin ylle. Moni paikka on muuttunut sitten viime vierailun. Muistin sekä kaupungin että puiston huomattavasti isommiksi. Toisaalta kuten sisareni Johanna sanoi, ei ole ihme kun edellisellä kerralla vertailu käytiin Hetan kylän ja Perthin miljoonakaupungin välillä.
Kings parkin puutarha-osuus jäi eilen hyvin lyhyelle vierailulle, kun meillä kaikilla oli niin kuuma :) Sään hieman viiletessä palaamme puistoon ihastelemaan Länsi-Australian kukkaloistoa.

Tänään aloitimme päivän urheasti läheisessä puistossa tabata-treenillä. Ajatuskin urheilusta nosti hikeä ja alkuverryttelynä toimi hyvin kävely puistoon. Raskasta puuhaa treenailla ulkona näin kuumalla säällä. Lapset tekivät sillä aikaa puun alla koulutehtäviä ja niiden parissa olemme kaikki jatkaneet päiväämme. Välillä vilvoitellen Websteraiden altaassa. Etäopiskelulle en keksi parempaa ympäristöä juuri nyt.

Kings parkissa eväsretkellä.

Hienot näkymät puistosta kohti kaupunkia.

Perthin kaupunki.

Kaupungin keskustassa oli suihkulähde missä lapset saivat vilvoitella.

Koulutyötä puistossa. 

ja kaksi. 

Tabata-treeni puistossa vol. 1.

Nasty little(?) things

Pääsemme päivittämään blogiamme nyt parin päivän tauon jälkeen palattuamme takaisin Perthiin.
Vietimme vajaat kolme päivää Robin ja Maureenin farmilla parisen sataa kilometriä Perthistä etelään.

Ennätyksellisen sateiset ja varsinkin tuuliset säät jatkuivat koko viikonlopun yli täällä Länsi-Australiassa. Paikoin sateet aiheuttivat suuria tulvia katkaisten teitä ja täyttäen rakennusten kellareita. Tuuli puolestaan kaatoi isojakin puita ja vietimmekin yhden iltapäivän raivaten maatilan ympäristöön pudonneita suuria oksia sekä kaatuneita puita.

Tuulen ja sateen lisäksi saimme tuntumaa myös ruohikkopaloihin. Jo ensimmäisenä iltana Australiaan saavuttuamme näimme matkalla kentältä majapaikkaamme palojen loimottavan läheisillä kukkuloilla. Nyt ajettuamme tuon seudun läpi tuli mustuneista puunrungoista ja jo aiemmissa paloissa palaneista talojen raunioista selväksi, että ihminen on täällä todellakin luonnon armoilla.

Etukäteen meitä ja eritoten myös lapsia jännitti ja pelotti ehkä eniten Australian myrkyllinen eläinkunta. Jo Singaporessa meille muistutettiin, että kaikki inhottava ja myrkyllinen on Australiassa ja että Uusi-Seelanti olisi näistä vapaa. Kuitenkin Australia on niin iso maa, että nuo myrkylliset eläimet ovat jakautuneet vähän eri puolille maata.

Täällä Perthissä saimme tietää, että ikävän olisi mustalle leskelle sukua oleva hämähäkki nimeltä redback eli punaselkä. Sen purema saa aikaan kovaa kipua ja on johtanut lukuisiin kuolemiinkin ennen vasta-aineen kehittämistä. Meille kerrottiin, että vaikka hämähäkki on täällä asutuilla alueilla yleinen, ei sen puremat kuitenkaan ole kovin t.avallisia Niinpä olikin aika absurdia, että ensimmäisellä ihmisellä Robin ja Maureenin tapaamisen jälkeen oli omakohtainen ja tuore kokemus tuosta puremasta. Kävimme nimittäin tutustumassa Robin työpaikkaan, jossa hänen työntekijänsä oli juuri tullut sairaalasta poikansa luota. 4-vuotiasta poikaa oli purrut tämä hämähäkki hänen leikkiessään hiekkalaatikolla päiväkodissa!

Farmilla ollessamme löysimme itsekin hämäkin terassin katosta. Nyt vain pitää yrittää muistuttaa lapsia siitä, etteivät työnnä sormiaan joka paikkaan ja nostele kaikkia esineitä maasta jne.

Täysin ilman puremia emme kuitenkaan ole selvinneet. Sekä minua, Lauraa että Veikkaa pääsi farmilla ollessamme puremaan muurahaiset nilkoista. Noita muurahaisia oli maapesissään siellä ja täällä. Ensimmäinen merkki siitä, että olit astunut pesän suuaukon läheisyyteen olikin useimmiten kivulias purema nilkassa. Purema muistutti ampiaisen pistoa. Sen antaja on helposti n. 2cm pitkäksi kasvava jättikokoinen muurahainen bulldog ant. Nyt osaamme varoa jo tuota inhokkia paremmin.
EDIT: Tämä muurahainen PISTÄÄ ja PUREE samaan aikaan 😨!

Australialainen ampiaispesä.

Juuri näihin ei sitä sormea pidä työntää..

Punaselkähämähäkki-naaras on helppo tunnistaa;
iso koko ja punainen raita.

Veikkaa pistänyt yksilö. Alla lisätietoa...
http://www.guinnessworldrecords.com/world-records/most-dangerous-ant

Sandgrober. Eli joku ISO iljetys tämäkin!

Harjoittelimme myös vasemmanpuoleista liikennettä.
Sekä kenguruiden väistämistä.

Robilla oli vaarin tavoin farmillaan kaikki pelit ja vehkeet!

Leijan lennätystä...

...ja bumerangin heiton opettelua.

Kova tuuli kaatoi isoja puita tienvarsilta.

Beating records

Eilen saimme "iloksemme" kokea vuosisatojen ihmeen. Perthissä oli kylmin päivä ikinä, mitä koskaan on ollut helmikuussa. Tähän aikaan vuodesta sään kuuluisi olla aurinkoinen ja kuuma. Sydneyssä eilenkin oli 39 astetta. Perthissä kuitenkin rikottiin ennätyksiä sekä sateen että kylmän sään osalta. Meillä täällä mittari oli 20 asteen paikkeilla. Meille Suomalaisille tämä oli tietysti tyypillinen kesäpäivä, mutta paikalliset eivät lakkaa ihmettelemästä kylmää ja sadetta. Onneksi tämä kuitenkin jäänee parin päivän ihmeeksi ja huomenna saamme jo nauttia lämmöstä ja auringosta maalle ominaiseen tapaan. 

Päivää olemme viettäneet eläinpuistossa, missä lapset saivat koalan syliin ja ruokkivat kenguruita kädestä. Iltapäivällä kävimme lyhyellä kävelyllä ja teimme vähän ostoksia. 

Emme ole vielä oikein löytäneet paikkaamme talossa, sillä koemme kuitenkin niin, että haluamme osallistua sekä ruokakuluihin että ruuan laittoon. Maureen on kuitenkin etevä kokki, joten oma rooli on toistaiseksi ollut vain tiskaaja. Eilen kehumani viinikin osoittautui hieman tottumaamme kalliimmaksi. Ilmankos olikin niin erinomaisen hyvää :) 

Perheemme viettää muutaman päivän Maureenin ja Robin farmilla, missä nettiä ei ole ja puhelimet kuuluu huonosti. Hiljaisuutta sen puolesta luvassa siis muutama päivä kaiken sosiaalisen median osalta. 

Cohonu park

Minttu-Maria sylissään 7kk. ikäinen koala-vauva.

Koalat nukkuvat 23 tuntia vuorokaudessa, mutta tämä yksi vauva herätettiin tyttöjen syliin. Olisimme voineet vaikka kasvattaa perhettä tällä pienellä pehmeällä vauvalla. 

Papukaijat osasivat tervehtiä englanniksi ja pyytää rapsutusta. 

Tämän kengurun vatsassa kasvaa pieni kenguru-vauva. Kuvassa näkyy vain jalka, mikä pilkistää pussista. 

Sade on saanut koko kaupungin sekaisin keskellä kesää.